Hukassa

Olen tässä monta päivää harmittellut, että (miksi) olen vienyt vintille kynttelikön ilman pahvipakkausta. Nyt minulla on kynttelikkö, mikä kuuluisi keittiön ison ikkunan eteen, mutta ei siihen sopivaa muuntajaa.

Tiedän, että jossain pitäisi olla vielä ainakin yksi perinteinen puukynttelikkö, mutta eipä nyt löydy vintin kätköistä sitäkään. Muutenkin ne ihan perinteiset kirkasvaloiset kynttiköt ovat alkaneet näyttämään näiden himmeiden muuntajamallien rinnalla paremmilta. Eikös niitä saa nyt myös energiapiheillä led-lampuillakin? Ehkä joudun vielä kynttelikköostoksille, ellen löydä kumpaakaan.

Tänään pitäisi viimeistellä naapureille tulevat joulukortit ja opettajien pienet muistamiset sekä avustaa esikoista piparitalon kasaamisessa. Pari viikkoa sitten muksun syntymäpäiviä varten tekemäni joulusiivo näyttää olevan menneen talven lumia, niin kuin pihan valkeuskin. Moppiin ja rättiin saa taas tarttua. Keittiön jouluverhotkin on vielä pöydällä viikattuna, ikkunanpesijän vain laiskotellessa sukkaa kutoen. Onhan nuo sukat sentään menossa pukinkonttiin, että kyllähän niilläkin vähän kiire alkaa olla.

Pieni (ja niin tuttu) joulupaniikki yrittää nostaa päätänsä, mutta yritän painaa sen taka-alalle ja mielellään kokonaan pois. Tilanne vaatii nyt mielenrauhaa. Ja ehkä mukin glögiä ja muutaman piparin. Ties vaikka rauhallisessa mielentilassa löyty paremmin ne hukassa olevat tavaratkin.