Lumihiutale -mobile

Olen 70-luvun lapsi ja onkohan meillä ollut vähän ankea lapsuus, kun täytyy näin isona vielä ruveta leikkimään. Löysin viimein toissa syksynä (2013) ostamani valkoiset Hama-helmet, joista ajattelin muksujen tekevän minulle (toissa) joululomalla lumihiutaleita. Jostain kumman syystä "boksi" ja tabletti kiehtoo päälle 10-vuotiaita poikia Hama-helmiä enemmän, joten sain tehdä hiutaleeni ihan itse. Vain yhden sain suostuteltua jokaisen tekemään.

Hauskaa puuhaa ja kahta samanlaista ei tarvinnut tehdä vaikka käytössäni oli vain pieni kuusikulmio- ja ympyräalusta. Isommilla alustoilla saisi tehtyä isompia ja monimutkaisempia kuvioita. Kuvassa ei ole ihan kaikki mobilen hiutaleet ole, mutta suurin osa. Helmiä mobilen lumihiutaleisiin meni hiukan vajaa kolme pussia (ehkä 2700 helmeä). Hama-helmiä (tai niin luulin) meillä on toki sulateltu ennenkin, mutta ongelmana on aina ollut koristeiden hauraus. Aitojen Hama-helmien, mitkä ovat paljon paksumpia kuin piraatit, kanssa haurautta ei ole.

Koska talvi hiihtokeleineen tuntuu tulevan kovin nihkeästi, että tehdään sitten oma lumipyry. Lumipyryyn tarvitaan lumihiutaleita, pikkupyykinteline (tai kiinnitysvannetta tai sopivia metallirinkuloita) ja siimaa.

Tästä pyykkitelineestä piti alunperin tulla varjostin. Keskelle lamppu ja nipsuihin runo-lappusia. Runot jäivät kuitenkin kirjoittamatta. Sen jälkeen tästä piti tulla virkattujen lumihiutaleiden mobile, mutta kun virkkaukseni tuntuvat tökkivän, niin oikaistaan vähäsen ja saadaan mobile ikkunaan ennen kesää.

Irroitin nipsut ja pistin talteen (hah!). Pujotin hiutaleisiin ohuen ompelulangan paksuista siimaa ja sidoin vanteeseen. Joidenki hiutaleiden helmet olivat sulaneet niin, että apuna pujottamisessa täytyi käyttää silmäneulaa. Sisempään vanteeseen kiinnitein kaksi hiutaletta alekkaain ja reunimmaiseen yhden. Lisäksi laitoin tuosta keskeltä roikkumaan yhden pidemmän 4 hiutaleen ketjun.

Mobile tuli eteiseen missä ovien avaaminen ja ikkunan alla oleva patteri aikaansaavat ilmavirtoja ja liikettä mobileen.

Joulu pakettiin

Viimein on tämäkin tupa riisuttu joulukoristeista ja kuuset on viety pihalle. Koristeet pakkasin lopulta taas kerran pahvilaatikoihin, mutta tällä kertaa teippasin laatikoiden kylkiin koristepaperia. Kenties löydän ne ensi jouluna helpommin tavallisten laatikoiden joukosta.

Isommassa on kuusenkoristeita ja pienemmässä jo pikkujouluna tarvittavia juttuja tonttulakkeineen. Muksujen pöytäkuusi pussitetaan ja viedään koristeineen. Kälyn aattona lainaamat vintage-joulukuusenkynttilät palautan, etten vaan hukkaa niitäkin ;)

Keittiössä on vielä punaruutuiset verhot ja kynttelikkö, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Kynttelikkö siirtyy omaan laatikkoonsa komeroon viimeistään kun tarvitsen apupöydän taimikasvatukseen.

Joulukuuset lähtivät, mutta yksi kuusi jäi. Sain tämän huonekuusen vanhemmiltani jouluaatona. Olen haaveillut huonekuusesta ennenkin, mutta ovat olleet niin hintavia, etten ole raaskinnut ostaa. Tuo salin kaakkoisnurkka on oikeastaan talon ainoa valoisa paikka talvella, mutta metrin päässä molemmin puolin on isot vesipatterit. Lisäksi huoneessa on vielä päivittäin käytössä oleva kakluuni, joten suihkupullu täytynee kaivaa esiin. Ehkä kuusi tarvitsee myös vaihtaa isompaan ruukkuun, että multa pysyy varmemmin kosteana. Hoito-ohjeita kävin heti lunttaamassa Sarin joulublogista. 

Selvästi olisi jo valoisampaa, jos vain lumi pysyisi maassa. Hiihtokelejä odottelen, mutta enpä tiedä tarviiko suksia hakea varastosta ollenkaan, kun vuorotellen on joko loskaa tai hitu lunta maassa. Kevättä kohti kuitenkin mennään. Niin ja uutta joulua. 11 kuukauden päästä on varmaan taas kiirus. Ehkä silloin on taas jotain raapusteltavaa tännekin? Ja varmaan sitä ennenkin saattaisi asiaa olla, mutta en taida tähän blogiin muita juttuja sotkea. Pysyköön tämä pelkästään joulublogina, vai mitä?

Nuutinpäivä

Nuutinpäivä joulun loppu? Meillä joulukuusi on vieläkin salin nurkassa ja tänään sain maistaa siitä ensimmäisen kerkän, joten olkoon sijoillaan vielä hetkisen kun ei varistakaan. Koristeet aion siitä kuitenkin tänään pois ottaa. 

Piparkakkutalo on syöty jo aikapäiviä sitten ja eilen oli ison joulupiparin vuoro. Kuvatessani kuopus sanoi, että on ihan tyhmää kun laitetaan joulu pois. Niinhän se vähän onkin, mutta onhan se joulu taas tänäkin vuonna.

Piparipojat roikkuvat vielä kovin vaitonaisina hyllyn reunalla, mutta eiköhän nekin syödyksi tule, kun iskee riittävän suuri piparipula.

Vaikka joulukoristeet laitetaankin piiloon, niin tontut eivät meillä kokonaan katoa näkyvistä. Suurin osa on pieniä huopa- tai saunatonttuja, mutta kuistilla on vahdissa vähän isompi Vihtori -tonttu. Vihrorikin saa kyllä heittää tuon punaisen hiipan joulukoristelaatikkoon ja käyttää sen alla olevaa sammaleenvihreää hiippaa seuraavaan pikkujouluun saakka. Ja partaakin Vihtori saisi vähän siistiä, kun näyttää hiukan repsottavalta.

Kaipa se on siivouksen päälle käytävä karkkiostoksillä jos sattuu illalla nuutipukkeja tulemaan. Käykö teilläpäin, entä oletko itse ollut? Vai onko nuutittaminen sinulle ihan outo perinne?

Kuusimietteitä

Olen tässä arjen alkajaisiksi tutustunut joulukuusen kasvatukseen ja leikkaukseen. Pitäisi jonain kauniina, tai ainakin poutaisena, päivänä ottaa oksasakset käteen ja käydä leikkaamassa muutamaa kotometsän pienempää kuusta. Joulukuusen leikkaukset aloitetaan, kun puu on 1-1,5 metrinen.

Mietiskelen myös josko keväämmällä yrittäisi siirtää pieniä taimia heinäpellon reunaan kasvamaan, tai hankkisi jopa muutaman ostotaimen. Ajatus omasta, pienestä kuusiviljelmästä tuntuu kiehtovalta vaikka sitä "satoa" saisikin vasta kymmenen vuoden päästä.

Olisihan se hienoa jos lapset sitten isoina voisivat tulla mummolaan kuusenhakuun omien perheidensä kanssa. Mitään isoa viljelmää en siis suunnittele, vaan vain noin kymmenen taimen vuosittaista istutusta. Tarve on pienempi kuin kymmenen, mutta on varmaan hyvä varautua leikkausvirheisiin ja myyrätuhoihin. Ja eiköhän muutama ylimääräinen kuusi aina jollekin kelpaa. Ja jos nyt oikein asiaa pohtii, niin ehkä pitäisi hakea käpy kotimetsän kuusesta ja yrittää kasvattaa itse ne taimetkin.

Hmm.. kuusihaaveita sulatellessa tässä vielä leikkauksen mallia. Mukavaa keskiviikkopäivää!

Loppiaisena

Loppiainen, joulun loppu? Ei kuitenkaan vielä meillä, tai ainakaan minulla. Vaikken minäkään Tapanin jälkeen ole joululauluja kuunnellut enkä tonttulakki päässä istunut, niin joulukuusi on vielä salissa ja pikkukuusi ruokahuoneessa. Joulukoristeetkin, ne vähät mitä löytyi, ovat vielä paikallaan. Vähyys johtui siitä ettei varsinaista kuusenkoristelaatikkoa löydetty vintin kätköistä. Eihän se sieltä minnekään karannut ole, joten josko ensi jouluksi löytyisi. Aattona jouduttiinkin sitten inspiroimaan kuusenkoristeita aiemmin askarrelluista massakoristeista. Onneksi joku muu koristelaatikko sentään löytyi, ettei ihan koristeetta kuitenkaan oltu. 

Kuusikatastrofi (kaksi pihan laidalta kaadettua kuusta, joista kumpikaan ei kaadettuna oikein miellyttänyt, mutta kapeampi otettiin sisään) jää kyllä mieleen, mutta laitan tähän nyt vielä muistoksi yhden kuvan sekametelikuusestamme. Melkoinen rimpula ja kälyn (Kiitos vielä!) tuomat sähkökynttilätkin on tuohon lisätty vasta koristeiden laittamisen jälkeen. Koristelu on lasten käsialaa, enkä ole siihen yhtään koskenut vaikka aattona ajattelin, että täytyy kyllä vähän fiksata.

Pikkujoulukuusikin on vielä ruokahuoneen nurkassa ja siihen on tullut pienet kerkätkin. Repäisin tuon ojanpenkasta marraskuussa ja siinä on hieman juurtakin mukana. Liekö siinä syy kestävyyteen?

Liekö tämän kuulaan pakkassään syytä tai ansiota, kun ostin kauppareissulla alennuksessa olleita juuressurvoksia. Mies ihmetteli enkö jo saanut jouluruuista tarpeekseni, kun laitoin aamulla uuniin sekä lanttu- että porkkanalaatikon. Ja niiden perään karjalanpaistin. Siinä välissä keittelin satsin rosollia ja tarkastin sekä testasin vielä jääkaapista löytyeet jouluruuat. Samoilla uuninlämmöillä paistoin vielä joulutorttusatsin kahvin kaveriksi. Minulle maistui hyvin ja sain samalla testattua vähän erilaisia laatikkoreseptejä. Aattona kun ei kauheasti viitsi testailla.

Koristeita eniten taitaa olla lastenhuoneessa, mutta siellä en jostain syystä viitsinyt kuvata mitään. Tässä muutama kuva muualta talosta.

Koristeet yritän pakkailla pois Nuuttina, mutta mietinnässä on miten ja minne. Tähän asti olen käyttänyt sekalaisia pahvilaatikoita, mihin olen kirjoittanut päälle ja sivuille mitä laatikossa on, mutta aika helposti nuo laatikot näemmä hukkuvat muun säilytettävän joukkoon. Eihän tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin käy. Todennäköisesti törmään koristelaatikkoon kesällä rantalelupussia hakiessani ;) Läpinäkyvät muovilaatikot voisivat kenties toimia, tai sitten on vain alettava karsimaan vintin tavaroita rankalla kädellä. Onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä miten pakkailee. Hyviä vinkkejä saa kernaasti jättää.

Ihan tässä on oltu sunnuntaifiiliksissä tämä päivä ja aika mukava koulualoitus tämä vajaa viikko on koululaisillekin. Vain kolme aamuherätystä ja sitten taas hetken huili. Hyvää alkanutta viikkoa Sinullekin.

Onnea vuodelle 2015

Vuosi on vaihtunut ja on uusien alkujen aikaa. Hyasintitkin ovat viimein kukassa ja ennen joulua ihmettelemäni punainen väri osoittautui pinkiksi.

Meillä vuosi vaihtui perinteisissä merkeissä. Iltapäivällä käytiin mummolassa syömässä ja illaksi tultiin kotiin syömään perinteiset keitetyt nakit ja perunasalaatti. Muksut paukuttelivat vähäsen ja mukavasti nähtiin muidenkin lähiseudun asukkaiden raketteja.

Pihatie on iso liukumäki ja nurmikko vihertää. Talven soisi kyllä palaavan, sillä muuten saa kaivaa ruohonleikkurit talviteloilta esiin. Eilenkin mittarissa oli +8 astetta.

Toivon Sinulle paljon iloa, valoa ja hyviä ajatuksia tälle uunituoreelle vuodelle 2015.