perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuusi 2010

Moni tuntuu heittäneen kuusensa jo pihalle, mutta meillä vielä tunnelmoidaan kuusen valossa.

Viime vuoden hopeanväriset pallot jäivät odottamaan tuunausta, kuten vähän epäilinkin. Aatonaattona kinkkumittarin ostoreissulla mukaan tarttui 50%-alesta muovisia karkkikeppejä ja hopeisia lintuja. Hopeista nauhaakin olisin ostanut, mutta niin taisivat muutkin haluta, kun vastassa oli vain tyhjät hyllyt.

Kauniit punaiset lasilinnut tulivat naapurista, kiitos.


Kuusenjalka piti mahduttaa pajukoriin, mutta eipäs mahtunutkaan siihen, eikä mihinkään muuhunkaan kotoa löytyneeseen astiaan. Tämä asia pitääkin hoitaa kuntoon jo tammikuussa, että ensi jouluna kuusi on nätimmin esillä.

Kuusen alle piti myös tulla virkattu matto ja tulikin.. mutta se jäi käsiongelmien takia keskeneräiseksi. No tehdään matto valmiiksi sitten ensi jouluksi.

Koristevalikoimaa täydensin vielä eilen kolmella pienellä puisella keinuhevosella ja nuo virkatut kärpässienetkin muistin ripustaa kuuseen vasta joulun jälkeen.

Variseehan kuusi jo vähän, varsinkin kun lapset juoksevat kuusen ohi niin, että joku paikka aina osuu siihen. Olkoon silti sijoillaan ainakin ensi viikolle asti. Kuusen kanssa ei voitu toimia niinkuin ohjeet sanovat, vaan se tuotiin aatonaattona rytäkällä saliin -26 asteisena. Tässä vielä koko kuusi.


Mukavaa vuoden viimeistä päivää!

Lajittelua ja hyötykäyttöä

Joulun roskien lajittelussa menikin sitten hyvä tovi. Lahjapaperit, narut ja ohuet muovipakkaukset lähtivät energiajätekeräykseen. Pahvipakkaukset ja paperit taas normaaliin paperikeräykseen. Porissa pahvit ja paperit kipataan samaan astiaan, mutta muualla taitaa molemmille olla omat keräysastiansa.

Kauneimmat, ehjät paperit otin talteen. Muista pahveista ja tuotelappusista leikkasin sopivat kohdat pipariympyröiksi uusilla X-cut leikkureillani. Tein näillä myös joululahjojen etiketit ja laitoin nämä varmuuden vuoksi omaan pakettiin, että muksut eivät osaisi yhdistää minua lahjapakettien etiketteihin ;)



maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulutunnelmia

Ennen joulua ehdittiin tehdä vielä muutama piparitalo valmistaikinasta. Minä puolestani kokeilin gluteenittomien piparkakkujen tekoa. Näistä tuli todella hyviä ja rapsakoita vaikka väri onkin vaalean ja ruskean piparin välimaastosta.


Univelkaa kertyi aika tavalla näissä yöllisissä puuhissa. Lasten paketeihin käärin vain normipaperia enkä laittanut narujakaan, koska paperit kuitenkin tulevat revityksi silmänräpäyksessä.



Suurin osa jouluruuista valmistui jo aatonaattoillaksi, kuten siivouskin. Kinkun kanssa meinasi käydä köpelösti, kun ensin oli molemmat kinkkumittarit rikki ja mittariostoksilla ollessani mies soitti, että olenko säätänyt uunin lämpötilan melkein kahteensataan.. en ollut. Mysteeriksi jäi se säätö, mutta onneksi kinkusta saatiin vielä syötävä.

Viimeiseksi illalla siirrettiin vähän huonekaluja, että saatiin kuuselle paikka. Saunaan mentiin myöhään illalla ja sen päälle uni todella maittoi.

Aatolle jäi vielä salin imurointi ja lattian pyyhintä. Joulurauhan julistuksen katselin siis omalle tyylilleni uskollisena moppiin nojaten, kuten niin monena vuonna tähänkin asti. Sitten äkkiä moppi piiloon ja pöydänkattaukseen. Molempien vanhemmat ja miehen kummitäti saapuivat kolmen maissa ja aloitimme jouluaatonvieton ruokailulla.


Tässä pöydässä on tarjolla kinkkua ja valmista savukalkkunaa, sillejä ja silakkaa, savukirjolohta ja graavattua siikaa ja kirjolohta, rosollia, valmista ja anopin tekemää sienisalaattia, italiansalaattia ja sinappia. Lämpimät ruuat pidettiin hellalla ja leipä/juusto/juomapuoli pöydän toisella sivulla pakastimen päällä. Maittavaa oli. Suurkiitos miehelleni tästä kaikesta.

Ruuan jälkeen siirryttiin saliin ja lastenhuoneeseen. Anoppi houkutteli lapset pelamaan monopolia, että saimme siirrettyä lahjapussit kellarista kohti pääovea. Vähän ennen viittä ovella kolisi lupaavasti ja tuttu punanuttuhan se siellä.


Loppuilta kuluikin lahjoja avatessa ja iltakahvin merkeissä. Kokeilin tehdä luumuvalkosuklaajuustotorttua ja ihan hyvää tuli. Lasten suosikki kahvipöydässä oli gluteenittomat mokkapalat.


Joulupäivänä katselimme miehen kanssa lahjoja ja mies muisti, että osan lahjapusseista oli täytynyt jäädä auton takaluukkuun. Teimme tikusta asiaa ja mies lähti muka huoltamolle maitoa hakemaan. Paluumatkalla jätti paketit pihatien sivuun hieman hujan hajan ja siitä sitten huutelemaan pihalla melskaaville muksuille, että pukin reestä on tainnut pudota tielle jotain. Pulkat löytyivät harvinaisen äkkiä ja pojat kirmasivat pihatietä löytöä kohti. Hyvä kun malttoivat haalarinsa riisua ennen pakettien availua. Eli pakettien iloa riitti molemmille päiville.

Koko joulu kului rauhassa kotosalla, vaikka tapanina oli tarkoitus lähteä mummolaan syömään. Kelin ollessa eilen todella paha, päätimme olla lähteämättä tien päälle. Loppuillan torkuin, katsoin yhden elokuvan ja luin kirjaa. Monen valvotun yön univelka ja jokin flunssapöpö yhdessä väsyttivät totaalisesti. Kahdella lapsellakin oli joulupäivän iltana vähän kuumetta. Mikä lie, yhden illan kuumetauti, mutta pääasia ettei aattona iskenyt.

Takana on siis mukava, joskin vähän lyhykäinen joulu, mies kun on välipäivät normaalisti töissä. Nyt pitäisi lajitella lahjapaperiroskat ja imuroida huusholli. Siivosin aattona myös kameran laturin jonnekin, ja sekin olisi hyvä löytää jos mielii loppuvuonna jotain kuvailla.



Mukavaa loppuvuotta!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Jouluahdistusta?

Mihin aika katoaa?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tuntuu ettei aika riitä mihinkään ja pitäisi tehdä vielä vaikka mitä. Toisaalta tuntuu, että ei oikein jaksaisikaan. Tekemättömät työt ja jaksamattomuus ovat huono yhdistelmä, vähemmästäkin sitä tahtoo pinna kiristyä vaikkei tahtoisikaan.


Siivouksesta en isoja paineita ota, ihan normaalisiivous pölynpyyhintöineen ja lattianpesuineen saa riittää. Ikkunat olisin halunnut pestä, mutta näillä pakkasilla vanhoihin tuplaikkunoihin kajoaminen ei ole järkevää, eikä se edes onnistuisi kipeällä ranteella. Eli vapautus itselle siitä puuhasta.

Pieni nipottaja minussa tökkii jossain pään sisällä ja kertoo, että keittiökaapin päälisetkin ovat ihan kamalassa rasvapölyssä. Minä puolestani näytän nipottajalle pitkää nenää ja käyn kohta nyppäämässä kaapin päälle viime siivouskerralla huolella asettelemani A-neloset pois. Sitten vain ovien, hellan ja tasojen pesu. Helppoa, kun vain saisi aloitetuksi.


Monesti olen vaihtanut osan talon verhoistakin, mutta sisustuksen vaalennuttua voi käyttää samoja vaaleita ympäri vuoden. Kätevää. Ainoastaan keittiöön olen vaihtanut tutut punavalkoruudulliset sivuverhot. Verhoilla on paljon enemmän merkitystä silloin kun ulkona on synkkää ja mustaa. Nyt maisema on niin kaunis, ettei sitä tarvitse verhoilla peittää.

Mies pesi saunan ja pesuhuoneen viikonloppuna, joten se asia on kunnossa. Saunatyynyt vielä pesukoneeseen pyörimään ja vihta valmiiksi lauteille odottamaan. Aatonaattona napsaisen pesuhuoneeseen vielä muutaman kuusenhavun koristeeksi ja tuoksuksi.


Isoin souvi tulee olemaan keittiössä, missä pöydällä nököttää mm. pylväsporakone, työkaluja, huovutusvillaa, puristimia, puolivalmiita munakaappeja sun muuta tarpeellista.. Lisään tähän nyt kuitenkin vielä, että emme me sentään joudu tuolla samalla pöydällä arkisin aterioimaan, vaan syömme viereisessä huoneessa. Jouluksi haluan kuitenkin kaikki työstä muistuttavat asiat piiloon ja tuon pöydän ruokien tarjoulupaikaksi.

Lastenhuone onkin sitten ihan oma lukunsa ja siitä on turha stressata (vaikka silti stressaan). On nimittäin melko lailla sama siivoanko siellä vai en. Samalta se huone kuitenkin näyttää muutaman tunnin päästä. Ja varsinkin sen jälkeen kun niillä uusilla lahjoilla on leikitty.


Lahjaostoksilla täytyy vielä käydä. Miehen kanssa sovittiin, että emme osta toisillemme mitään isompaa. Tätä kirjoittaessani muistin heti, että minähän olen jo hankkinut jotain ;) Lahjalistaa pidän tuttuun tyyliin tietokoneella (taulukkolaskennassa). Siellä sitä on helppo muokata ja tulostaa tarpeen vaatiessa. Lapsetkaan eivät osaa olla siitä kiinnostuneita, vaikka se tuossa taustalla auki olisikin.


Kuusi meillä jo on, siitä kiitos kälyn perheelle. Koristeetkin suurinpiirtein mietittynä, joko uudella tapaa pastellisina tai sitten vanhalla tapaa perinteisinä. Näkee nyt mikä sitten on aatonaattoillan lopullinen fiilis ja kummat laitetaan.
 
Lähes kaikki jouluruuat meillä tekee mies, joten jos minä saan lahjat hankittua ja paketoitua sekä siivottua kodin kuntoon, niin ehkä jo tänä jouluna pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. Monta vuotta olen odottanut sitä aikaa, että voisin katsoa Lumiukon ja joulurauhan julistuksen ihan rauhassa. Istuisin sohvalla juhlavaatteissa ja siemailisin rauhassa glögiä tai lasillista kuohuvaa.

Todellisuus on kuitenkin tähän asti ollut ihan toinen.. joulurauhan julistuksen olen toki nähnyt, mutta hikipäässä verkkareissa seisten. Sen jälkeen olen yleensä vielä imuroinut kuusenneulasia ja järjestellyt paikkoja, pukenut lapsia, etsinyt pöytäliinoja ja kynttilänjalkoja, vienyt tyhjiä koristelaatikoita vintille jne.. ja suvun kolistellessa kuistilla olen pukenut vaatekaapista päälleni jotain säädyllisempää vaatetta.


Joulupukkikin meille kaiketi vielä tulee. Tai ainakin hän on kovasti toivottu vieras. Eskarilainen ainakin uskoo vielä joulupukkiin ihan täysillä. Ongelmana on vain, että tunnistavatko lapset meidän pukin, kun hän on tullut lapsille tutuksi muutenkin tämän vuoden aikana.

Nähtäväksi jää käykö meillä vain tonttu kolistelemassa ja nakkaamassa säkin portaille, kuten kävi pikkujoulunakin. Tuolloin havahdutiin outoon kolinaan ja vain lyhty nähtiin pimeässä metsässä. Liekö ollut tonttu metsäkauriin kyydissä kun niin nopeasti pystyi kulkemaan.

Tällaisia mietteitä tänään ja näin meillä, miten teillä? Mukavaa Tuomaanpäivän jatkoa.


Ps. Vielä kerran kaunis kiitos Titille kuvissa näkyvistä ompelutöistä; sukasta, tuoksupussista ja sydämestä.

Ps2. Ja ihan loppuun vielä linkki tähän iki-ihanaan, vuonna 1982 ilmestyneeseen animaatioelokuvaan, jonka tunnusmusiikin kaikki varmasti tuntevat.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyvänmielen sydämiä


Possumammalla on Siipien Suojassa -blogissaan meneillään ihanainen hyvänmielen joulutempaus. Hän on tehnyt yhdessä miehensä kanssa suloisia peltisydämiä ja osa sydänten tuotosta menee Joulupatakeräykseen. Kuvan olen luvalla linkittänyt tähän hänen blogistaan.

Ja nyt jään vain odottelemaan postilaatikon kolahdusta. Jos sinäkin haluat itsellesi sydämiä katso yhteystiedot hänen blogistaan.

Ps. Possumammalla on blogissaan on paitsi todella hauskoja juttuja, niin mm. hienoja kierrätyssisustusideoita. Miltä kuulostaa esimerkiksi mehumaijalamppu? Kannattaa käydä tutustumassa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulusauna

Joulusiivous meillä on vielä tekemättä ja saunakin kuuraamatta. Siitä huolimatta kirjoitan hieman joulusaunasta.


Lapsuudesta muistan kuinka erityinen tunnelma joulusaunassa oli. Putipuhdas, raikas ja härärästi valaistu sauna. Vienoon vihdantuoksuun sekoittui ripaus kuusimetsää koristeeksi tuodusta havunoksasta. Rauhallista ja hiljaista, löylyttelyn välissä ehkä lasillinen raikasta limonaadia tai mehua, takaisin lauteille, varovaista vihtomista, kunnon pesu ja sitten jäähdyttelemään pukuhuoneen hämärään. Ja päälle puhtaat vaatteet.

Nykyisin tuo muistiinpiirtynyt tunnelma jää hieman vajavaiseksi ja kolmen rasavillin vanhempana, joulusauna on suosiolla siirtynyt aatosta aatonaattoillalle. Aattona tuntuu olevan niin paljon puuhaa, että saunomisnautinto vain kärsisi kiireestä. Eli saunaan mennään myöhään aatonaattona kun suurin osa siivouksista on saatu tehtyä ja kuusi tuotu ulkoa sisään.

Edelleen joulusaunassa ollaan kynttilänvalossa ja siellä myös yritetään (!) käyttäytyä normaalia rauhallisemmin. Jokainen useamman lapsen äiti ja isä varmaan tietää ettei se ihan helppoa ole kun ilmassa väreilee selvästi aistittava joulujännitys. Niinpä meillä onkin sitten suosiolla pistetty lauluksi pulinan alettua. Saunassa raikuu koulussa opeteltuja ja muita suosikkijoululauluja. Välissä tietenkin kuulostellaan kuuluuko jostain tontun askelia. Ja juodaan limonaadia. Ja pukeudutaan puhtaisiin yöpukuihin ja mennään riisipuurolle.


Meillä on kooltaan pieni ja hankalasti siivottava sähkösauna, missä emme yleensä vihdo, vaan käytämme kiukaalla tuoksuöljyjä. Vihtomista harrastetaan lähinnä kesäisin mummolan pihasaunassa. Nyt ostin kuitenkin oman kylän joulumyyjäisistä aidon vihdan ja se pääsee käyttöön. Vihtomisen jälkeen saunan saakin sitten varmaan siivota uudestaan, mutta se on sitten sen ajan murhe se.

Koska ja miten teillä saunotaan jouluna? Vai saunotaanko ollenkaan? Onko sinun joulusaunassa erityinen tunnelma?


Lempeitä löylyjä!

torstai 16. joulukuuta 2010

Tötteröitä


Olen ihaillut monissa blogeissa kaikenlaisia tötteröitä. Vaiko tuuteiksi vai peräti struuteiksi näitä pitäisi kutsua? Pitkällisen kypsyttelyn jälkeen sain aikaiseksi tehdä niitä itsekin. En tehnyt tötteröitä kankaasta, vaan oikaisin ja käytin materiaalina paksuhkoa tapettia. Tätä ruusunupputapettia olen joskus löytänyt poistokorista yhden rullan kympillä (markka-aikana).


Isoa kulhoa apuna käyttäen piirsin tapettiin ympyrän. Leikkasin ympyrän irti ja taittelin, ensin puoliksi ja vielä toisen kerran puoliksi => neljä osaa. Ympyrästä saisi kenties viisikin tötteröä, mutta työtä nopeuttaakseni jaoin ympyrän vain neljään osaan.

Tötterö rullalle ja liimaus kuumaliimalla. Yläreunan niittaus ensin helpottaa liimaamista. Koristeeksi reunaan voi laittaa esim. nauhaa, pitsiä, kanttinauhaa jne. Kätevintä lienee liimata nauha ensin tötterön sisäreunaan.



Koristele valmiita tötteröitä tarroilla, papereilla, pitseillä jne. Tee sivuille reiät (reikäpihdeillä, piikillä tai meistillä) ja pujota tötteröön ripustuslenkki narusta tai nauhasta.


Kuusen ripustettavat tötteröt kannattaa täyttää kevyillä jutuilla. Ensimmäiseen tötteröön hyppäsi pupu ja toiseen kokeilin tulilatvan oksaa.

Karkki lienee lapsiperheessä huono vaihtoehto täytteeksi. Tai ehkei sittenkään.. voitin nimittäin juuri jouluarpajaisissa liköörikonvehteja ja annoin lasten maistaa niitä (roskaämpärin päällä). Tuloksena se, että eivät taatusti ota lisää. Enkä ota kyllä minäkään, eikä mieskään. Kuka ihme niistä tykkää? Tiedätkö ketään?


Minä aion ripustaa tötteröni joulukuuseen ja siksi kokeilin kuistin pikkukuusessa miten ne sopivat väreiltään yhteen oman puodin lintupönttökoristeiden kanssa. En ole koskaan ollut pastellivärien perään, mutta tänä vuonna kuusesta taitaa tulla ihan eri värinen kuin aikaisempina jouluina. Nyt täytyisi vain löytää riittävän tuuhea kuusi, missä olisi oksia mille koristeita ripustaa.


Mukavaa torstaipäivän jatkoa!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Korttipaniikki

  • Yleensä askartelen itse joulukortit, yksin tai lasten kanssa.
  • Yleensä "herään" tähän asiaan aivan liian myöhään.
  • Yleensä teen sitten kortteja yömyöhälle ja postitus jää siihen viimeiseen päivään. Tai sitten ykköspostin varaan.
  • Yleensä kortit ovat kuitenkin saatu ennen joulua vastaanottajille.

Tänään on se viimeinen postituspäivä ja korttiasia on edelleen hoitamatta.
Suht helppo ja toimiva idea minulla kyllä on, mutta ei kättä sen toteuttamiseen. Liika innokkuus tahtoo aina välillä kostautua ja nyt on ranne tiukassa tukisiteessä yhtäkkisen rautalankavääntöinnostuksen "palkkana".

Käsikipuisena täytyy siis turvautua muihin konsteihin. Oman puodin kortteja en voi käyttää, koska käytin niitä jo viime jouluna. Ranne kipeänä ei valmiiden korttien kirjoituskaan onnistu. Hiiren ja varsinkin kuvankäsittelyohjemien käyttö "väärällä" kädellä vaatii hieman totuttelua, mutta kyllä sen onneksi parissa tunnissa sisäistää. Kirjoittamista ei kuitenkaan yhtä nopeasti opita.


Mielessä kävi ensin valokuvien teettäminen, mutta äkkiselailulla kuvia ei saa painettua suoraan postikortiksi näissä nopeissa palveluissa. Eli kuva täytyisi joka tapauksessa sujauttaa kuoreen ja jonkun kirjoittaa kuoriin saajan nimet. Ja kuvien taakse vielä jotain terveisiäkin.

Paras vaihtoehto siis nyt on Itellan e-kortti. Eli minä suunnittelen vasurillani pelkän korttikuvan, siirrän sen Itellan sivuille, naputan ruudulle jouluterveiseni ja osoitteet. Itellassa sitten tulostavat kortit kartongille ja jakavat haluttuna päivänä. Jopa vastaanottajien osoitteet saa siirrettyä yhdellä kertaa kun tekee niistä sopivan mallisen tiedoston. Minulla ne ovat jo valmiiksi taulukossa E-kortissa ei tosin ole mitään edullisempaa jouluhintaa, mutta hinta on sitten sama kaikkiin maihin.

Jos käsi antaa myöden niin teen varovasti muutaman kortin tai oikeammin joulukoristeen alkuperäisen suunnitelman mukaan ja tulostan näille kaveriksi vielä kotitulostimella valmiin korttikuvan. Näillä eväillä mennään siis tänä vuonna. Ajatus se kai joulukortissa on se tärkein asia, onhan?

Kuvissa joulukortteja menneiltä vuosilta. Ensimmäisen kuvan tonttu-kortti on suosikkini. Siinä 5v esikoinen maalasi ruskealla kiven ja punaisella kolmion tonttulakiksi. Sitten minä piirsin kynällä tontulle pään ja esikoinen lisäsi silmät ja suun. Lopuksi vielä rei'itimme paperin tähtilävistimellä.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Koristeita roskista

Sain pienen suklaarasian (Marabou Hjärtan) ja siinä oli kaunis pehmustepaperi.


Nämä roskat ovat varmasti kaikille tuttuja.

torstai 9. joulukuuta 2010

Pastellipukit


Perinteinen olkipukki kavereineen joutui värikylpyyn ja parranajoon. Kahdesta ensimmäisestä pukista tuli ei-niin perinteisiä pastellipukkeja. Näitä kärsii pitää esillä joulun jälkeenkin.



keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kuusi tuo joulun

Viime vuonna siinä oli vain hopeisia palloja, sähkökuusenkynttilät ja tavallinen hopeanvärinen latvatähti. Muistan, että kuusta koristellessa se näytti ihan hyvältä, mutta näin jälkikäteen viime vuoden kuusi näyttää liian karulta.

Joulukuusi 2009

Sitä edellisenä vuonna, saliremontin välivaiheessa, kuusessa oli punaisia palloja, olkikoristeita ja (osto)huopakoristeita. Edelleen karu, mutta aika perinteinen koristelu.

Joulukuusi 2008
Sitä edellisenä muuten samat koristeet, mutta lisänä oli hopeanvalkoista nauhaa ja suomenlippuja.

Kuusi 2007
Vuonna 2006 digipokkari pärähti rikki juuri jouluksi. Kuusi oli varmasti aikalailla samannäköinen, kun se näkyy olleen sitä myös vuonna 2005. Paikka vain on vaihtunut.

Kuusi 2005
Jonkinlaisella digikameralla on kuusi kuvattu myös vuonna 2004. Silloin kuusessa oli punaisia palloja ja valkoisia rusetteja.

Kuusi 2004
Nyt tuntuu, että aikansa kutakin. Vaikka en ole mikään ylettömän kimalluksen ja krumeluurien ystävä, niin tahtoisin pikkuisen enemmän jotain kuin viime vuosina. Olkikoristeista pidän kyllä edelleen, mutta jotain VALKOISTA pitää kyllä kuuseenkin saada (kun sillä muutenkin tätä taloa nyt kyllästetään).

Luulempa, että viimeksi käytössä olleet hopeanväriset muovipallot joutuvat muokkauksen kohteiksi. Ja sitten voisi tehdä pieniä tötteröitä, jos semmoisia vain osaan tehdä. Ja ehkä jotain hillityn väristä paperista lippunauha? Ja kenties ne rakkaimmat vanhat koristeet kuitenkin sinne sekaan?

Yleensä meillä on siivottu aatonaattona kuin heikkopäiset, ja ihan viimeiseksi illalla on tuotu kuusi saliin. Pihalla säilytetty kuusihan on yleensä jäinen tai ainakin märkä, joten koristelu kannattaa siirtää suosiolla aattoaamulle. Tähän asti lapset ovat hoitaneet sen isän avustuksella. Myöhemmin olen sitten vaivihkaa siirrellyt palloja, jos ovat olleet kovin keskittyneet yhteen kohtaan. 

Kun tässä kovasti suunnittelee koristeita, niin voi aattoaamuna huomatakin, että koristeet jäi tuunaamatta. Mutta mitäs siitä? Sitten vain kaivetaan ilolla vanhat koristeet esiin ja koristellaan kuusi niillä. Mutta suunnitelmia sentään on. Onhan sekin jo jotain. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna sitten?

Haluaisin kyllä tuoda kuusen sisälle paljon aikaisemmin, mutta salissa on talon ainoa tulipesä, ja sitä lämmitetään päivittäin. Joskus kuusi on kestänyt varisematta Nuutinpäivään, joskus ollaan jo loppiaisena oksittu kuusi paikallaan.

Vaihteletko sinä kuusenkoristeita vuosittain vai onko kuusesi samanoloinen joka vuosi? Vai onko sinulla kuusta ylipäänsä? Entä mistä kuusi tulee? 

Meillä on onni omistaa pieni pala metsää ja paljon kuusiakin siellä on, mutta voi.. ne ovat semmoisia vieri vieressä kasvaneita, honteloita ja roikko-oksaisia. Neulasekin noin puolen sentin välein. Ehkä sieltä joku kelvollinen yksilö silti taas löytyy. Täytyisi ensi keväänä yrittää siirtää sieltä pieniä taimia pellonlaitaan kasvamaan ja tuuheutumaan. Oikea leikkaustekniikkakin pitäisi kyllä opetella.

Viime vuonna ihailin ostokuusien tuuheutta ja väriä. Oksatkin taipuivat kauniisti ylöspäin. Tanskalaisia taisivat olla. En vain osaa antaa periksi ostokuuselle, tai ehkäpä suomalaiselle sentään.

Miten olisi vaikka tällainen pieni pippurinen kuusi? Tikku pystyyn vaikka perunaan ja chilit narulla tai rautalangalla tikkuun kiinni. Voisi toimia chilinystävän joulukukkanakin.

Chilikuusi

tiistai 7. joulukuuta 2010

Valomekko

Heti aluksi kerron, että tässä ei ole kyseessä oma ideani. Näin muutaman vuoden takaisissa joulumyyjäisissä somisteena tällaisen, mutta pidemmän, taiteilija Anja Karkku-Hohdin tekemänä. Hän puolestaan kertoi löytäneensä tämän ihanan idean ranskalaisesta Maria-Claire Idees -lehdestä.


Kuvan mekko taitaa olla jo kierrätetty muuhun käyttöön, kun en ole siihen vielä törmännyt. Jossain pitäisi kyllä olla jäljellä vielä yksi kertakäyttötyynyliiina. Ohut lakanakangaskin, sideharso tai hallaharso (pihalla) toiminee yhtä hyvin. Tuohon kun lisää vielä pitsejä tai vaikka pieniä taskuja namuille, niin varmasti tulee nättiä. Tässä yksinkertaiset teko-ohjeet:


Valoiksi kannattaa valita kuumenemattomat led-valot tai ainakin muuntajallinen valosarja. Pihakäyttöön tietysti ulos sopiva sarja.


Valoisaa tiistaita!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Maassa maan tavalla


En puhu ranskaa, enkä ole siellä edes käynyt. Latinaakin osaan vain muutamin lentävin lausein. Englantia osaan toki hieman enemmän, mutta minusta tuntuu jotenkin pahaenteiseltä kirjoittaa seinään kissankokoisin kirjaimin HOME, kun niitä ihan oikeita hometalojakin on meillä Suomessa ihan riittämiin.

Ruotsinkielen sisustuksessa sulatan paremmin, onhan se Suomen toinen virallinen kieli. Siitä huolimatta suosin suomenkieltä. Erityisesti näin itsenäisyysäivänä oman äidinkielen tulisi olla jokaisen suomalaisen kunnia-asia.

Näiden sammalkirjainten kanssa meinasi käydä kyllä "ruotsalaisesti", kun tein nämä viimeisistä varastossani olleista sammaleen rippeistä, mutta täpärästi sain koko sanan aikaiseksi.


Kyltti on ostotavaraa. Nämä suomenkieliset ovat kyllä kaupoissa selvässä vähemmistössä.


Tämä pikkutaulu on tehty tummasta puisesta valmiskehyksestä, jonka olin aikaisemmin jo sutinut huonosti valkoiseksi. Teksti on tulostettu mustesuihkulla. Mustesuihkari odottelee uusia värikasetteja, mutta punaista väriä riitti vielä hyvin. Ruutunauha on nidottu taakse ja pikkutaulu nostettu naulaan roikkumaan.


Jouluajan voi tarkistaa tästä eteisen kellosta. Teksti on taivutettu 2 mm rautalangasta.


Hyvää itsenäisyyspäivää