keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Iloiset leipurit

Ikkunat on pesty ja keittiössä on jouluverhot. Yläkappakin olisi, mutta en taida sitä laittaa huonetta pimentämään. Piparimuottivalot toimikoot kappana.

Työpöydän päällä on uusi, kauan himoitsemani pilkullinen vahakangas. Sen kanssa kävi kuitenkin köpelösti ja tilasin sitä jostain käsittämättömästä syystä aivan liian lyhyen palan, vaikka olin laskevinani samankokoiset reunat joka puolelle. Uusi vakstuuki on onneksi jo tulossa, joten tehdään tuosta palasta sitten jotain muuta, vaikka päälinen arkkupakastimen päälle tai kärpässienijakkaroita.

 
Innokkaat pikkuleipurit ovat olleet vauhdissa jo pariin otteeseen valmistaikinoiden kanssa ja jokaisella pojalla on oma piparipurkkinsa hyllyssä.


Piparimuotteja on paljon ja melkein kaikkia myös käytetään. Kuka sitä nyt viitsii montaa samanlaista tehdä ja varsinkaan syödä ;)


Piparipuuhat valmistaikinalla ovat helppoja vähän väsähtäneelle äidillekin, sillä näitäkin pipareita on vahdittu ja otettu uunista aika nuutuneessa olotilassa. Muutkin jouluvalmistelut ja varsinaiset työt ovat kärsineet tästä pitkittyneestä flunssasta.


Koskahan olisi äidin vuoro tehdä piparikranssi tai vaikka jonkinlainen torppa? Taikinankin voisi tehdä itse, että saisi sen ihanan tuoksun taloon. Ja gluteenittomiakin täytyy tehdä yksi satsi.

♥ Piparintuoksua päivääsi ♥

1 kommentti:

  1. Ihanan iloiset leipurit tosiaankin:)
    Olen kanssa huomannut miten helppoja leipoa nuo valmistaikinat ovat, niillä pystyy aika pieni lapsikin leipomaan ihan itse. Eivät tartu tai murene niin helposti. Mutta kyllähän se totta on, että itsetehty taikina sen tuoksun tekee:)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina, kiitos ♥